18052016

 
 
 
Kukkasia silmissä ja mielessä.

15052016

 


Viikko sitten retkeiltiin auringonpaisteessa. Tänään on vain satanut, satanut. Hengitys helpottuu, samoin asennoituminen viimeiseen loppurutistukseen ennen kesälomia. Olen ollut viime aikoina poikkeuksellisen aikaansaava opintojeni suhteen, uskallan hetken olla ylpeä itsestäni.

18042016

Olen hukannut jonnekin kuvausflowni, uusi objektiivi on odottanut monta päivää testaamista ja kirjoittaminenkin on tuntunut vähän väkinäiseltä. Ehkä on vain ollut liian paljon ajateltavaa, liian vähän aikaa pysähtyä ja nähdä. Ja ehkä siksi olen hurahtanut Instagramin helppouteen ja inspiroivaan kuvatulvaan, nyt kun sinnekin vihdoin kirjauduin. En vain ole vielä keksinyt, miten saan vietyä sinne oikealla kameralla otettuja kuviani. Vaikka puhelimessakin on kelpo kamera, ei se ole ihan sama asia. Tekniikan haltuunotto on toisinaan ärsyttävän työlästä ja monimutkaista, niin että se on tukahduttaa haluni sosiaalisuuteen täällä verkossa (myös täällä blogissa on omat hankaluutensa, jotka saavat aikaan harmaita hiuksia). 

Minulle melkein kaiken uuden aloittaminen saa aikaan pienimuotoisen hurahduksen. Viikonloppuna se tapahtui kalligrafiakurssilla. Siihen kuuluva pikkutarkkuus ja säännönmukaisuus on minulle ominaista, joissain asioissa. Mutta se kurinalainen ja ahkera harjoittelu, mitä se vaatii... No, siitä en ole vielä ihan varma. Harjoitellessani piirtämään kirjaimia perinteisen terän ja musteen kanssa tunsin kuitenkin hetkittäin pääseväni jopa meditatiiviseen tilaan, nautin. Aion antaa sille mahdollisuuden olla muutakin kuin pelkkä hurahdus.

Alkukevät on herätellyt lempeästi ja viehättävästi talvihorroksesta, olen kokenut virkistäviä luovuuden puuskia ja innostuksen aaltoja moneen suuntaan. Loppukevät vaatii vielä melkoisen puristuksen opinnoissa, se aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja hermostunutta oloa. Jaksaa, jaksaa!

05042016

Tänään soi kesä.

04042016

 Kaunis aamu oli pyhitetty linnuille.

03032016

 
Räsymattommekin ulkoilivat lauantain auringossa enemmän kuin minä, mutta en valita. Tuloksista sain tänään nauttia löysin rantein.

Urakan päätteeksi istuin kuuntelemassa SÄV/SAN -festivaalin hurmaavia esiintyjiä rakkaan mutta liian harvoin tapaamani ystävän seurassa. Suosittelen, että pidät korvasi auki, jos sinulla on mahdollisuus kuulla jossain Kielo Kärkkäisen ääntä ja tarinointia. Ja Aino Venna, hän saa leivosreseptinkin täyteen tunnetta.

Huhtikuuta mennään, olkoon se huoleton ja hurmaava.

28032016