28032016

27032016

Aurinko valaisi tänään metsän korkeimman kukkulan ja lammikkoisen järven jään. Me kuljimme sinne, minne paistoi, ja nappasimme paisteesta säteitä hymyjä varten, ainakin satatuhatta.

16032016

Tänään riemu kevään tulosta nousi ylimmilleen kotimatkalla. Kuusivuotiaani halusi halata sekä aurinkoa että koko maapalloa, sen tekikin. Silmät kiinni, syli avoinna kohti kirkasta. Sitten pitkin pituuttaan maahan, poski vasten hiekkatietä. "Koska mää äiti tykkään maapallosta." 

Kevätaurinko paljastaa kaikenlaista, tämä paljastus oli suloisinta laatua. Talletan.

14032016

 


Puhdas ilma nyplää pitsiä puiden oksille. Retkelle mukaan sattunut köyhäläisen liukuri saa naurun raikaamaan mäkien kyljissä, kutittelemaan metsää ilolla. Päivän harmaudessa on sävynsä.

10032016

 

 

Kun kirjoittaa luomisvimmassansa ja auringon häikäisemänä pikaisen blogipäivityksen käsityön sujuvuudesta ja ihanuudesta, voi epähuomiossa valita sanansa niin hassusti, että käsien hetki ja mielihyvä yhdistyvät ihan toisenlaiseen käsillä tekemiseen kuin viaton korinpunoja tarkoittaa.

Punastellen poistin illalla eilispäivän tekstistä muutaman virkkeen. Nyt jo kikatuttaa. Toivon kyllä lisää lukijoita ja kommentointiakin, mutta en sentään millä hinnalla hyvänsä.

09032016

 

 

Joskus käy niinkin. Aurinko paistaa, tekeminen on valon pilkahduksia ja ongelmat ratkeavat puolivahingossa.

07032016

 

Pitäisi punoa, huovuttaa, tehdä mosaiikki- ja metallitöitä. Kirjoittaa esseitä monista asioista. Ideoida opinnäytetyön aihetta. Etsiä harjoittelupaikkaa. Tehdä työsuunnitelma, asettaa asiat tärkeysjärjestykseen ja toimia sen mukaisesti. Pitäisi tehdä ahkerasti töitä kohti valmistumista. Olla tehokas ja päämäärätietoinen. Pitkäjänteinen. Palauttaa kirjoja kirjastoon. Järjestää paikkoja. Pestä pyykkiä. Varata kirppispöytä ja kantaa tavaraa ulos. Huolehtia itsestään. Ensimmäisenä se suunnitelma, tärkeysjärjestys ja siinä pysyminen.

Haluaisin piirtää, ommella, leikata ja liimata, kirjoittaa, valokuvata, blogata, lukea kirjoja, käydä kirppiksillä, uudistaa kotia, käydä ostamassa kukkia. Unelmoida ja tehdä unelmista totta. Olla luova. Keksiä maailmaa mullistavan idean. Olla maailmaa mullistavan idean suhteen aikaansaava, pitkäjänteinen ja päämäärätietoinen. Luoda kauneutta. Joogata. Haluaisin, että olisi enemmän aikaa tehdä tätä kaikkea. Ja kyllä minä haluaisin myös valmistua. Haluaisin olla energisempi, saada asioita valmiiksi, konkreettista ja näkyvää.

Mitä teen: istun tietokoneella tai puhelin kädessä, inspiroidun tuhannesta asiasta, keksin uusien ideoiden alkuja, lyttään ne ennen kuin ehdin aloittaakaan. Ailahtelen innostuksen ja kyllästymisen äärilaidoissa. Olen kuin 1-vuotias lapsi, joka pudottaa lelunsa käsistään nähdessään jotain kiinnostavampaa. Ja kun löydän jotain superkiinnostavaa ja itseäni koskettavaa, haluan tietää siitä kaiken, heti. Ja siinä hässäkässä unohdan, mikä oli päivän agenda. Tuhrattuani aikani johonkin tärkeysjärjestyslistan ulkopuoliseen toimintaan ja tutkimiseen, havahdun ja turhaudun, päätän ottaa itseäni niskasta kiinni. Teen lupauksia itselleni. Onnistun pysymään niissä tunnin, kaksi tai päivän, saan jonkun asian alulle. Ihailen aikaansaannostani kolme päivää. Istun taas sohvalla inspiroitumassa. Kaikki jää kesken, koti on täynnä sekasotkun keskelle hukkuvia hyviä alkuja.

Mietin, miksi aikaansaaminen on minulle niin vaikeaa. Voisiko taustalla olla jotain todellista, välittäjäaineiden toiminnan puutteita? Vai olenko vain unelmoiva laiskamato, joka etsii oikeutusta nahjustelulleen? Ehkä minun pitäisi vain taas ottaa itseäni niskasta kiinni. Yrittää sadannen kerran pysyä päätöksissäni. Keskittyä ja olla sinnikäs. Sulkea kone ja kääriä hihat.

06032016

 

Innostuin, ihailin ja ilahduin. Helsinki oli hyvä, kamera unohtui reppuun. Tuomisina itselleni aimo annos inspiraatiota, Jenni Ropen hyvänmielentuojat (ja punainen kirppismekko) sekä lämmin läikähdys Ernesto Neton näyttelystä Kiasmassa.

03032016

Seinien sisällä elämä on täyttä. On juhlittu pienimuotoisesti synttäreitä ja olen leiponut sitäkin suurieleisemmin, koko vuoden edestä. Onnistuin tekemään jopa hyvää raakakakkua menettämättä hermojani oikeanlaisten välineiden puutteessa.

On luettu, pelattu, podettu mahatautia, katseltu Wallace & Gromitia ja lastenohjelmia. Sen verran on laitettu nenää ulos, että on laskettu mäkeä ja käyty elokuvissa. Järven tarina oli kaunis, hieno. Lapset lastenelokuvien nopeisiin juonenkäänteisiin tottuneina sanoivat tylsäksi. Minua kiukuttaa, mihin tämä aika kasvattaa lapsia. Suunnittelen vastatoimia.

Enimmäkseen on vain oltu. Lapset leikkivät parhaillaan yläkerrassa ja minä mietin, joko tähän aikaan pitäisi ruokaakin tarjota. Nautin tästä hitaudesta, pilkkomattomasta ajasta. Huomenna lapset menevät mummulaan ja pääsevät viettämään ulkoilmaelämää: hiihtämään ja pilkille. Jotain, missä minä en koe olevani parhaimmillani.

Minä sen sijaan pääsen miehen kanssa pääkaupunkiin viikonlopun viettoon, harvinaista herkkua. Odotan jo innolla.