09022016

Muistutus itselleni: yksinkertaista. Kuten ekaluokkalaiseni, joka kirjoitti läksynään vaiheittaisen ohjeistuksen vessassa käymiselle. 1. Mene vessaan. 2. Tule sieltä pois.

"To begin, begin."
William Wordsworth

08022016

Rakastan elämässä tapahtuvaa synkronisaatiota. Tällä kertaa se ilmeni näin: päätin lauantaiaamuna, että siivoan vaatekaapistani pois kaikki vaatteet, joista en pidä. En säästä mitään, vaikka se olisi ehjää ja kelvollista. Jos ei miellytä, niin kiertoon vain, näin ajattelin. Päätöksen tehtyäni luin päivän lehden, jossa oli juttu japanilaisesta konmari-menetelmästä, jonka periaatteena on miettiä, tuottaako tämä vaate minulle iloa? Selvä merkki siitä, että olin oikeilla jäljillä! Ihan kaikkea iloa tuottamatonta en tosin voinut poistaa, olisi jäänyt vähän liiankin tyhjät hyllyt.

Siivotessani totesin taas kerran olevani melko boheemi äiti: huomasin, että lasten syksyiset lenkkarit oli yhä laittamatta talviteloille. Melkoisen boheemi on myös esikoinen, jonka lenkkareista puhdistin valehtelematta neljä ruokalusikallista hiekkaa, joka oli kuivunut kivikovaksi muuriksi kengänkärkiin, sisäpuolelle. (Kiitos, Satu Sivukujilta, joskus lanseeraamastasi 'boheemin kodin' käsitteestä. Boheemi koti on yhä niin paljon mieluisampi kuin se tylsästi sotkuinen ja likainen.)

Boheemi äiti unohti leipoa laskiaispullia. Sen sijaan viikonlopun ohjelmaani kuului muun muassa naureskelua ajankohtaan liittyneille torttuvitseille (lapsille ja aikuisille ihan oma tasonsa, mutta kaikki nauravat katketakseen) ja perheenjäsenille, jotka valokuvasivat kelloa, jonka näytöllä oli neljä samaa numeroa. Esikoisen päiväkirjaan piirtyi laskiaiselta kuva, jossa lapsi ui vesilammikossa jäämäen alla. Keksimme uusia sanoja, kuten 'tlah' ja 'sröp' (merkityksiä voi vain arvailla). Sain myös rentoutushoitoa maatessani kuopuksen autoratana sohvalla. 

04022016

Toissayönä nukuin kolme tuntia. Ensin en malttanut lopettaa lukemista, ja kun maltoin, en saanut heti unta. Kolme tuntia nukuttuani eräs mönki laittamaan päänsä isinsä tyynylle ja jalkansa minun kylkeeni heilumaan, heräsin siihen. Eikä uni taaskaan tullut.

Usein yöllä ajatukseni lähtevät kiertämään kehää ja alan valita sanoja. Kirjoitan sanat muistiin, jotta voisin jatkaa nukkumista. Mutta sitten huomaan, että yksi sana on vielä vaihdettava. Ja sitten toinen. Jään sanoihin kiinni ja yritän löytää niille oikeaa järjestystä. Miten sillä voikin olla niin paljon väliä?

Pitäisi nukkua öisin. Viime yönä nukuin 9 tuntia, mutta nyt sekään ei riittänyt. Puolivillainen, toimimaton olo. Jos saisin edes yhden tehtävän valmiiksi iltapäivällä, tulisi tyytyväinen mieli. Ja saanhan minä, kun päätän niin.

03022016

lapsena kiipesin korkeaan hopeapajuun
ihan latvaan asti
vieläkin muistan, miten huojutti
ja saattaisin uskaltaa
toiselle riittää vähempi
(pieni paju, alaoksat)

ihminen tarvitsee 40 vuotta
ymmärtääkseen omaa erityislaatuaan
antaakseen itsensä olla
toiselle riittää vähempi
(ehkä parikymmentä)

jonkun pieni on minulle suurta
jonkun vähä on minulle liikaa
isoa ja paljoa on hauduteltava pitkä tovi
toiselle riittää vähempi
(silmänräpäys, lyhyt tuokio)

toiselle riittää tunti tai päivä
minulta kului blogin perustamiseen
seitsemän vuotta