lapsena kiipesin korkeaan hopeapajuun
ihan latvaan asti
vieläkin muistan, miten huojutti
ja saattaisin uskaltaa
toiselle riittää vähempi
(pieni paju, alaoksat)
ihminen tarvitsee 40 vuotta
ymmärtääkseen omaa erityislaatuaan
antaakseen itsensä olla
toiselle riittää vähempi
(ehkä parikymmentä)
jonkun pieni on minulle suurta
jonkun vähä on minulle liikaa
isoa ja paljoa on hauduteltava pitkä tovi
toiselle riittää vähempi
(silmänräpäys, lyhyt tuokio)
toiselle riittää tunti tai päivä
minulta kului blogin perustamiseen
seitsemän vuotta
Oi, kirjoitit minun kynälläni, sanasi minun suustani. Minäkin olen monessa hidas, täytyy haudutella, täytyy tutustua. Aika usein on liikaa. Ja minulle pieni paju, kiitos, alaoksissa on riittämiin kiivettävää.
VastaaPoistaKiitos, en ole siis lukenut sinua väärin. Samankaltaisuuden olen aistinut blogistasi, tuon hitauden ja hauduttelun.
PoistaMinulla on tämä ristiriita: välillä on uhmattava painovoimaa, tehtävä jotain hullua ja rohkeaa, repäistävä. Heti perään onkin valtava tarve vetäytyä ja antaa itsensä olla olematta yhtään rohkea, sulkeutua omaan kammioonsa. Nyt on pyrkimys jättää vähemmälle nuo repäisyt, koska ne laittavat olemukseni pitkäksi aikaa sekaisin. Katsotaan, onnistuuko sellainen, tasaisempi elo.
Voih, kuulostaa tutulta. Uhmata ja vetäytyä. Olen kyllä aivan viime aikoina oppinut erottamaan, millaisissa asioissa minun kannattaa haastaa itseni tai maailma, ja millaiset kokeilut kannattaa jättää vielä harkittavaksi.
Poista