08022016

Rakastan elämässä tapahtuvaa synkronisaatiota. Tällä kertaa se ilmeni näin: päätin lauantaiaamuna, että siivoan vaatekaapistani pois kaikki vaatteet, joista en pidä. En säästä mitään, vaikka se olisi ehjää ja kelvollista. Jos ei miellytä, niin kiertoon vain, näin ajattelin. Päätöksen tehtyäni luin päivän lehden, jossa oli juttu japanilaisesta konmari-menetelmästä, jonka periaatteena on miettiä, tuottaako tämä vaate minulle iloa? Selvä merkki siitä, että olin oikeilla jäljillä! Ihan kaikkea iloa tuottamatonta en tosin voinut poistaa, olisi jäänyt vähän liiankin tyhjät hyllyt.

Siivotessani totesin taas kerran olevani melko boheemi äiti: huomasin, että lasten syksyiset lenkkarit oli yhä laittamatta talviteloille. Melkoisen boheemi on myös esikoinen, jonka lenkkareista puhdistin valehtelematta neljä ruokalusikallista hiekkaa, joka oli kuivunut kivikovaksi muuriksi kengänkärkiin, sisäpuolelle. (Kiitos, Satu Sivukujilta, joskus lanseeraamastasi 'boheemin kodin' käsitteestä. Boheemi koti on yhä niin paljon mieluisampi kuin se tylsästi sotkuinen ja likainen.)

Boheemi äiti unohti leipoa laskiaispullia. Sen sijaan viikonlopun ohjelmaani kuului muun muassa naureskelua ajankohtaan liittyneille torttuvitseille (lapsille ja aikuisille ihan oma tasonsa, mutta kaikki nauravat katketakseen) ja perheenjäsenille, jotka valokuvasivat kelloa, jonka näytöllä oli neljä samaa numeroa. Esikoisen päiväkirjaan piirtyi laskiaiselta kuva, jossa lapsi ui vesilammikossa jäämäen alla. Keksimme uusia sanoja, kuten 'tlah' ja 'sröp' (merkityksiä voi vain arvailla). Sain myös rentoutushoitoa maatessani kuopuksen autoratana sohvalla.